Urheilun harrastus Anjalaan 1890-luvulla

Urheilun harrastus alkoi Anjalassa 1890-luvulla. Suomalaiskansalliseen tapaan hiihto oli ensimmäinen laji, jossa pitäjän alueella ruvettiin kilpailemaan. Ennen vuosisadan vaihdetta ehdittiin Anjalassa kilpailla myös pyöräilyssä ja yleisurheilussa.

Liitto perustetaan 17.6.1932

Anjalan Liiton perustava kokous pidettiin Ummeljoen Maamiesseuran talolla 17. kesäkuuta 1932. Kokouksen puheenjohtajana toimi Anton Eerola ja pöytäkirjurina Eemil Toikka. Paikalla oli 22 anjalalaista uutta urheiluseuraa perustamassa. Kokouksen päätöksenä oli, että perustetaan koko Anjalan pitäjän käsittävä voimistelu- ja urheiluseura, jonka nimeksi otettiin jo aikaisemmin suunniteltu ”Anjalan Liitto”.

Uudelle seuralle hyväksyttiin säännöt, joiden mukaan kukin kyläkunta sai toimia verrattain itsenäisesti ja valita keskuudestaan omat toimihenkilönsä. Koko seuran asioita valittiin hoitamaan keskushallinto, jonka ensimmäiseksi puheenjohtajaksi tuli Toivo Halonen. Keskushallinnon muiksi jäseniksi valittiin Eemil Toikka, Viljo Mäkelä, Väinö Haapaniemi ja Erkki Yrjösuuri. Varajäseniksi tulivat Aarne Herrala, Anton Eerola, Paavo Hytti ja Viljo Kalala.

Vieläpä samana vuonna Liitto liittyi Suomen Voimistelu- ja Urheiluliittoon ja sen seuraaviin jäsenliittoihin: yleisurheilu, hiihto, voimistelu, pesäpallo, pyöräily, paini ja poikaurheilu. Jäsenmäärä Liitossa oli ensimmäisenä vuonna 94. Yhdistysrekisteriin Anjalan Liitto hyväksyttiin 22. huhtikuuta 1933. Rekisteröinnissä oli pieniä hankaluuksia, sillä nimi ”Liitto” oli jo usealla yhdistyksellä, mutta vetoaminen Anjalan Liitto -nimen historialliseen taustaan helpotti rekisteröintiä.

Liitto perustettiin ”koko pitäjän käsittäväksi urheiluseuraksi”. Kuitenkaan eivät koskaan kaikki anjalalaiset ole edustaneet Liittoa. Muhniemeläiset ovat pysyneet omassa kyläseurassaan ja osa ummeljokelaisista on Korpi-Veikoissa, joka nykyisin on TUL:n seuran Myllykosken Toverien alaosasto. Anjalan Kuohu, Inkeroisten Vihurin alaosasto on osaltaan lisännyt Anjalan urheilun monijakoisuutta ja lisäksi Sippolan seurat, Inkeroisten Terho ja Myllykosken Kilpa-Veikot ovat ajoittain saaneet jäsenistöönsä lisäystä Anjalan puolelta.

Anjalan Liiton sankarivainajat

Suomen viimeksi käymissä sodissa, talvisodassa 1939 – 1940 ja jatkosodassa 1941 – 1944, kaatui kaikkiaan 47 Anjalan Liiton jäsentä. Raskaimmin koetteli sota Ummeljoen kyläosastoa, sen johtokunnan jäsenistä vain yksi pääsi elävänä rintamalta kotiin. Kaatuneiden joukossa oli myös paljon aktiiviurheilijoita, mm. Suomen suunnistusmestari Paavo Hytti. Kunniaa henkensä isänmaan puolesta uhranneille!

Varojen hankintaa

Mikään yhdistys ei tule toimeen ilman rahaa, kaikkein vähiten urheiluseura, jolla on jos jonkinlaisia menoja. Joskus vuosikymmeniä (Liiton alkuaikoina) sitten toiminta sujui vielä talkoohengellä, mutta enää ei sekään riitä. Alkuvuosinaan Liitto hankki vähäiset tulonsa talkoilla ja iltamien järjestämisellä. Ahvion osastolla oli lisäksi tansseja omassa paviljongissaan.

Sotien jälkeen olivat kuuluisia Liiton järjestämät Saukonmäen Juhannusjuhlat. Toimintavaroja saatiin myös arpajaisista, talkoista, lahjoituksista ja apua toivat myös kunnan avustukset. Iltamien järjestäminen aloitti seuran henkiset harrastukset ja 1950-luvulla Liitto menestyi hyvin kunnan henkisissä kilpailuissa. Seurassa oli tanhuajia, soittajia, sekakuoro ja näytelmäkerho. Varsinaisesti vasta n. 1960-luvulta lähtien on seuran taloutta kartutettu todenteolla, sillä laajentunut toiminta ja 1962 valmistunut Urheilutalo ovat nielleet runsaasti rahaa. Rahaa Anjalan Liitto on kerännyt esim. suosion saavuttaneilla ”Kesätempauksilla” ja järjestämällä Urheilutalolla tansseja, ”Kesätempauksissa” ja Urheilutalolla on myös käynyt kuuluisia artisteja esiintymässä. 1970-luvulla parastulonlähde oli bingo.

Urheilutalo melkein 40-vuotias

Kolmekymmentä vuotta häiritsi Anjalan Liiton toimintaa oman talon puute. Ei ollut paikkaa, missä seuran jäsenet olisivat voineet kokoontua yhteisiin tilaisuuksiin ja harjoituksiin. Tästä aiheutui vaikeuksia seuran aktiiviselle toiminnalle. Oman talon ajatus kyti kyllä mielessä melkein seuran perustamisesta lähtien, mutta kun varat eivät tahtoneet riittää edes urheilutoiminnan pyörittämiseen, pysyi ajatus omasta sopesta vain haaveena. Vuonna 1957 alkoivat haaveet kuitenkin toteutua, kun Tampella Oy lahjoitti Liitolle poispurettavan vanhan työväestönsä asuinrakennuksen.

Useiden vastoinkäymisten jälkeen Urheilutalon vihkiäisjuhla pidettiin 25.3.1962 eli noin viisi vuotta sen jälkeen kun lahjoitus Tampella Oy:ltä oli saatu. Ongelmina Urheilutalon rakennuksessa oli mm. Se että Veikkaustoimistolta ei olisi tullut alkuperäisillä suunnitelmilla avustuksia. Veikkaustoimisto vaati, että rakennuksessa tuli olla määrämittainen sali ja sen oli oltava kunnollinen urheilutalo. Keväällä 1958 tuli uusi mutka matkaan, kun tuli tieto siitä, että Urheilutaloa ei saisi rakentaan valtuuston myöntämälle tontille. Lääninhallituksen rakennusasiainmiehen mukaan paikka oli liian lähellä tulevaa valtatietä. Joten Urheilutalo rakennettiin sille paikalle, jossa se tänäpäivänäkin sijaitsee.

Yleisurheilu on toinen päälaji

Yleisurheilun harrastusta Anjalassa oli jo Liiton perustamisen aikoihin, mutta kunnollisten urheilukenttien puute haittasi urheilijain kehitystä. Tulokset olivat 1950-luvulle asti piirikunnallista tasoa ja ensimmäiset piirin mestaruudet saatiin kirjata Liiton yleisurheilijain nimiin vasta kun fanaattinen yleisurheilumies Jorma Tulkki astui Liiton urheilun peräsimeen. 1950-luvun puolivälistä yleisurheilu on ollut Liiton päälaji hiihdon rinnalla.

Liiton parhaita yleisurheilijoita ovat olleet kaksi vuotta Liittoa edustanut Mestariluokan kiekonheittäjä Pentti Repo ja A-luokkaan yltäneet pikajuoksija Aimo Aropelto, keskimatkuri Hannu Ojala, maratoonari Ulf Lomperi, aitajuoksija Urpo Virtanen ja kuulantyöntäjä Pirkko Koste.

Lähde: Anjalan Liitto RY 1932 – 1972 -kirja